keskiviikko 11. marraskuuta 2009


Tänä hämmennyksestä hämmennykseen ajelehtivana yönä
en löydä vieraita mantereita,
en kesytä villejä eläimiä,
en laske uhman kruunu päässäni verkkojani myrskyyn.
Niin kuin lempeät laineet koskettavat rannan arkaa otsaa,
niin minä toivon, että joku minuakin.
Että olisin hiljainen ranta, johon laine varoen saapuu.
- Tommy Tabermann


1 kommentti:

  1. Kylläpä on Saimaan vesi matalalla. Muistan kun pikkutyttönä taiteiltiin noilla kivillä. :)

    VastaaPoista